Kognitiivisessa psykoterapiassa tutkitaan hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Näiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella kognitiivisessa psykoterapiassa kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja. Usein psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä – uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä terapiaistuntojen välillä.
Kognitiivinen psykoterapia on yleensä yksilöterapiaa, mutta se voi olla myös ryhmä-, pari- tai perheterapiaa. Se soveltuu kaikille ikäryhmille, myös lapsille. Monia kognitiivisen psykoterapian työtapoja sovelletaan neuvonnassa ja ohjauksessa, työnohjauksessa, konsultaatiossa ja koulutuksessa.
Kognitiivinen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä (10-20 kertaa) tai pitkää (vuosi tai enemmän). Tavallisesti kognitiivinen psykoterapia on tiheydeltään 1-2 kertaa viikossa tapahtuvaa.
Kognitiivisella psykoterapialla on vahva teoreettinen ja tieteellinen pohja. Psykoterapiamuodoista se on tieteellisesti tutkituin. Sillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Se estää myös oireiden uusiutumista, koska psykoterapiassa opitaan oireiden tunnistamista ja itsehoitokeinoja.
Kognitiivisen psykoterapian on todettu olevan tehokas hoitomuoto mm. depressiossa, syömishäiriöissä ja ahdistuneisuushäiriöissä (paniikkihäiriö, sosiaaliset pelot, pakko-oireinen häiriö ja traumaperäinen stressireaktio). Kognitiivisella psykoterapialla on hoidettu myös psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa.
Kognitiivisten psykoterapeuttien nimiä voit etsiä Psykologiliiton psykoterapeuttiluettelosta, paikkakuntasi lääkäriluettelosta sekä Kognitiivisen psykoterapian yhdistyksen terapeuttiluettelosta.